Mistä rahoitusta humanitaarisiin kohteisiin?

Hyväntekeväisyys ei ole Suomessa siinä asemassa mitä esimerkiksi anglosaksisissa maissa – tämä johtuu tietenkin pitkälti pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista. Missään määrin tuntematonta ei hyväntekeväisyys kuitenkaan suomalaisillekaan ole, ja lukuisat humanitaariset kohteet keräävätkin meiltä lahjoituksia. Rahasta on kuitenkin aina tällä sektorilla krooninen pula: mitä tehdä kun lahjoitukset ja valtion avustukset eivät riitä auttamiseen?

Varojen keruun monet keinot

Varainhankinnassa vain mielikuvitus on rajana – ainakin niin kauan kuin pysytään laillisuuden ja etiikan oikealla puolella. Esimerkiksi uhkapelien avulla on pitkään kerätty rahoitusta yhteisen hyvän nimissä, ja yhä edelleenkin hyväntekeväisyysjärjestöt järjestävät erilaisia arpajaisia humanitaarisiin kohteisiin varoja kerätäkseen. Tästä oiva esimerkki ovat vaikkapa Lidl-kaupparyhmän pullonpalautusautomaattien arvat, joista tuottoa on tilitetty muun muassa Pelastakaa Lapset ry:lle ja Suomen Punaiselle Ristille.

Mainittu pullopanttiarpa on kuitenkin hieman kyseenalainen esimerkki. Lähemmässä tarkastelussa on nimittäin selvinnyt, että arpoihin laitetuista varoista vain noin 12 prosenttia on päätynyt varsinaisille avustusjärjestöille. Tämä esimerkki ei sinällään kumoa sitä, etteikö varoja voi kerätä mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla – mutta se valottaa, miten tärkeää tarkkaan määritellyt ehdot ja läpinäkyvät säännöt ovat.

Rahapelaaminen voisi kuitenkin toimia yhä laajemmin varainkeruun keinona, joskin tämä vaatisi muutoksia nykyiseen lainsäädäntöömme. Suomalaiset käyttävät rahapeleihin vuositasolla noin kaksi miljardia euroa. Osa potista menee ulkomaisille toimijoille, joista Casinohuone on yksi esimerkki. Casinohuone kampanjakoodi tarjoaa riskittömän tavan ottaa omakohtaista tuntumaa näihin peleihin – suosittelen päättäjille.

Kuinka moni muuten tietää Apu-lehden? Miltei jokainen suomalainen. Sitä kuitenkaan tietää harvempi, että Apu perustettiin nimenomaan tarjoamaan apua. Aikanaan, vuonna 1933 nimittäin lehti perustettiin keräämään rahaa työttömille. Sittemmin valtio on ainakin jossakin määrin ottanut tämän avustusroolin omakseen, mutta yhä edelleen Apu pitää lehtensä sivuilla voimakkaasti esillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja humanitarismin aatteita.

Nykyisin hieman vastaavaa konseptia maassamme edustaa Iso Numero -lehti. Lehteä myyvät vähävaraiset katukauppiaat, jotka saavat jokaisesta myymästään lehdestä viisi euroa. Ison Numeron esikuvana on brittiläinen The Big Issue -lehden vastaava konsepti. Ajatuksena on, että lahjoittaja saa vastineeksi myös muuta kuin pelkän hyvän mielen. Samalla usein marginalisoituneet ihmiset tuntevat tekevänsä jotakin hyödyllistä ja ansaitsevan edes osan omasta elannostaan.

Käyttämätön varallisuus

Eräitä miltei vaiettuja aiheita ovat monien hyväntekeväisyysjärjestöjen ja humanitaarista apua tarjoavien tahojen passiiviset varat. Esimerkiksi veteraani- ja lottajärjestöt ovat vuosikymmenten varrella keränneet miljoonia sinällään hyviin tarkoitusperiin, mutta lahjoitustuotoista vain häviävän pieni osa näyttää välillä päätyvän varsinaisille kohderyhmille. Toinen merkittävää varallisuutta omaava ja hyväntekeväisyyttä harjoittava taho on kirkko.

Onkin aiheellista kysyä, ovatko kaikki humanitaarista työtä tekevät yhdistykset ja järjestöt käyttäneet hankkimiaan varoja oikein? Itsetutkiskelun ja itsekriittisyyden tulisi kuulua jokaisen hyväntekeväisyyttä harjoittavan järjestön toimintatapoihin – onko meillä jo käytössämme voimavaroja ja suoranaisia taloudellisia resursseja, joita emme käytä siihen tarkoitukseen, jota varten järjestömme on perustettu?

Yritysyhteistyö

Kolmannen sektorin ja järjestöjen harjoittama yritysyhteistyö on pitkään ollut paitsioasemassa ja jäänyt hyödyntämättä täydellä potentiaalillaan. Varsinkin 2010-luvulla tällä alueella on kuitenkin otettu suuria edistysaskelia. Yrityksille yhteistyö hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa tarjoaa mahdollisuuden saada hyvää näkyvyyttä, mutta ensisijaisen intressin tulisi kuitenkin aina olla auttamisen halu.

Hyvin usein yritykset kuitenkin lähtevät mukaan vain sellaisiin projekteihin, joilla on laajan yleisön tuki ja jotka eivät ole kontroversiaaleja: kuka vastustaisi esimerkiksi uuden lastensairaalan rakentamista? Yrityksiltä voisikin peräänkuuluttaa rohkeutta niiden etsiessä partnereita kolmannelta sektroilta. Omissa silmissäni yritys, joka lähtisi avoimesti tukemaan vaikkapa päihdekuntoutujien asiaa, saisi ison plussan.